Viimeksi kirjoitin hyvin selväsanaisesti tietoisuuden taistelusta, velvollisuudestamme kesyttää se ja tavasta, jolla Jumala on suunnitellut meidän tekevän sen artikkelissa nimeltä ”Putting the Mental Monkey to Bed: a Case for Creeds.”Teesini oli tämä: mieli on suuren hyvän ja suuren pahan voima, ja velvollisuutemme on hallita sitä, opettaa sille, miten sen pitäisi mennä, muuten se johtaa meidät harhaan; ja tärkein tapa kouluttaa ja johtaa mieltä on kehittää ja muistaa uskontunnustuksia. Se oli ensimmäinen osa, vakuuttava essee, joka pyrki vakuuttamaan sinut velvollisuudestasi osallistua mielesi opetuslapseuteen. Tämä on tuon postauksen toinen osa, ja se on selittävä essee, jossa yksinkertaisesti selitetään, miten tuo henkinen opetuslapseus tapahtuu.
mielen opettaminen kulkemaan ja sen varmistaminen, että tie on ehdottoman oikea—minkään ylikorostaminen, mitään pois jättäminen—on vain kristillisten uskontunnustusten suorittama tehtävä. Jokaisella on uskontunnustus, elämisen syy, joka voidaan tiivistää yksinkertaiseksi toteamukseksi, mutta kaikkien uskontunnustus ei ole oikea. Vain Kristillinen maailmankatsomus voi selittää kaiken todellisuuden, ja sen vain sen holistisen näkemyksen sisällä, että voimme löytää totuuden lausuman, joka jotenkin saa kaiken todellisuuden kerralla.
joten hyvän uskontunnustuksen on täytettävä nämä vaatimukset:
- kokonaisvaltaisuus: pitää päästä kokonaiskuvaan, jättämättä mitään pois.
- tasapainoinen: kaiken pitäisi olla oikealla paikallaan ja jännitteen kontekstissa koko kuvan kanssa.
- ytimekäs: sen on oltava riittävän lyhyt, jotta se voidaan toistaa uudelleen ja uudelleen hengityksen alla.
- mieleenpainuva: siinä pitäisi olla järkeä ja vierittää kieli.
- ”Ole rohkea ja kiltti” (Tuhkimo).
- ”uskon positivismin ja evoluution suuriin periaatteisiin, tiedon relativismiin ja käsitteiden historialliseen muodostumiseen” (Paul Otlet).1
- apostolin uskontunnustus.
- Baptistien uskontunnustus vuodelta 1689.
- tässä on luettelo 17 henkilökohtaisesta uskontunnustuksesta (joista useimmista En pidä).
henkilökohtaisen uskontunnustuksen kehittäminen
luettelon kaksi ensimmäistä ovat niin sanottuja henkilökohtaisia uskontunnustuksia, kun taas kaksi viimeistä ovat yhteisöllisiä uskontunnustuksia. Yhteisölliset ovat pitempiä ja ratkaisevampia, ja ne toimivat vertailukohtana, koetinkivenä, johon palata tuomittaessa totuutta erheestä.
mutta persoonallinen uskontunnustus on mainio esimerkki Tuhkimon tarinasta, erityisesti Disneyn uudesta uusintaversiosta. Ellan äiti kuolee, kun hän on hyvin nuori, ja hänen kuolinvuoteellaan hän kertoo hänelle ”aina muistaa olla rohkeutta ja olla ystävällinen,” ja koko hänen elämänsä, kun tarina etenee, Ella toistaa että uskontunnustus itselleen pitää hänet keskittynyt, auttaa häntä tietämään, miten elää.
samalla tavalla kerromme itsellemme pieniä tarinoita elääksemme, osataksemme toimia ja reagoida ihmisiin ja olosuhteisiin. Meidän uskontunnustuksemme pyörivät ympärillämme ja unohtavat kokonaiskuvan. Niistä tulee yksittäisiä lauseita, kuten ”elämäni on kovaa”, ja kuulemme päässämme äänen, joka hokee” elämäni on kovaa”, kunnes lopulta uskomme vain siihen. Voimme kyllä sanoa uskovamme, että Jumala on suvereeni ja on siunannut meitä iankaikkisella elämällä, mutta tuo usko ei ole mielemme etualalla joka päivä. ”Elämäni on kovaa” on.
tämän torjumiseksi kehitin itselleni uskontunnustuksen, joka vastusti tuota itsekeskeisyyttä ja myopatiaa. Kehitin sen, koska huomasin pitäväni elämää vain taisteluna. Sanoin itselleni, että elämä on taistelua. ainoa tapa elää oli puraista hampaitani ja jatkaa. Mutta se jätti pois ilon ja kiitoksen keskeisen elementin, jonka täytyy keskittyä siihen, mitä elämässäni todella tapahtuu: nimittäin siihen, että Jumala antaa minulle joka päivä hengen ja mahdollisuuden rakkauteen ja merkitykselliseen työhön ja täyttymykseen.
uskoni
” taistelu on merkitys ja menestys on kunnia.”
selitys
elämä on taistelua, ei leikkikenttää. Se on kuitenkin hyvä asia, sillä merkitys tulee sodassa käydyistä taisteluista. Mutta elämä ei ole taistelu, joka lopulta riistäytyy hallinnastani ja päättyy kuolemaan ja tappioon. Minun on tarkoitus onnistua! Kuten Paavali kirjoitti, elämä on kilpajuoksua, mutta se ei ole turhaa. Meidän on tarkoitus voittaa! (1 Kor 9:24). (Tai ainakin juosta ikään kuin voittaa!). Joten se on taistelu, ja se taistelu antaa meille tarkoituksen, ja meidän on tarkoitus tavoitella menestystä—kuten Jumala määrittelee sen. Ja kaiken tämän vaikuttimena ei ole vain merkitys vaan kunnia…että jonakin päivänä Jumala itse kerskaa meissä (Room.2:6-10).
kun olin sairas, uskontunnustukseni ohjaisi minut näkemään, että minun on tarkoitus taistella, taistella menestyäkseni ja taistella menestyäkseni saadakseni kunniaa. Usein, nyt kun olen terveempi, tekee mieli ajatella elämän olevan helppoa ja kaikkea minusta ja viihteestäni-parhaasta elämästäni nyt. Uskontunnustukseni muistuttaa, että kyse on taistelusta, ei rentoutumisesta. Ja voit nähdä, että auttaa minua keskittymään elämäni todelliseen syyhyn. Ja se on uskontunnustusten suuri arvo. Ne auttavat sinua ajattelemaan, tulkitsemaan elämääsi oikein, ja ne auttavat sinua elämään parempaa elämää.
- kirjoittanut tämä informaatikko vuonna 1889. Kirjassa Cataloging The World: Paul Otlet and the Birth of the Information Age (Wright, Alex), S.60. ↩︎