jakeet 2, 3. – Job puhui ja sanoi: ”kadotkoon se päivä, jona minä synnyin”. Turha toive, epäilemättä, äärimmäisen epätoivon epämääräinen lausahdus. Päivät eivät voi tuhoutua, tai ainakin yksi päivä ei voi tuhoutua enempää kuin toinen. He kaikki tulevat, ja sitten he ovat menneet, mutta ei yksikään päivä voi hukkua vuodesta, joka on aina oleva täydet kolmesataa kuusikymmentä viisi päivää, kunnes aikaa ei enää ole. Äärimmäinen epätoivo ei kuitenkaan järkeile. Se vain ilmaisee ajatukset ja toiveet niiden syntyessä. Job tiesi, että monet hänen ajatuksistaan olivat turhia ja typeriä, ja tunnustaa sen edelleen (katso Job 6:3). Ja yö, jona se sanottiin; pikemminkin, joka sanoi. Päivä ja yö ovat molemmat persoonallisia, kuten Psalmissa 19: 2. On olemassa poikalapsi, joka on siitetty. Poikalasta pidettiin antiikin aikana aina erityisenä siunauksena, koska näin perhe säilyi olemassa. Tyttö siirtyi toiseen perheeseen.
Rinnakkaiset Kommentaarit …
Ja
וַיַּ֥עַן (tavalla·ya·’an)
Konjunktiivinen waw | Verbi – Qal – Peräkkäisiä epätäydellinen – kolmas henkilö maskuliininen yksikössä
Vahva heprean 6030: vastata, vastata
אִיּ֗וֹב (’î·yō·wḇ)
Substantiivi – oikea – maskuliininen yksikössä
Vahva heprean 347: Työ-patriarkka
sanoi:
וַיֹּאמַֽר׃ (tavalla·yō·mar)
Konjunktiivinen waw | Verbi – Qal – Peräkkäisiä epätäydellinen – kolmas henkilö maskuliininen yksikössä
Vahva heprean 559: To utter, say
Job Said
Job Said
Job 3: 2 NIV
Job 3:2 NLT
Job 3:2 ESV
Job 3:2 NASB
Job 3:2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 KJV
Job 3: 2 BibleApps.com
Job 3: 2 Biblia Paralela
Job 3: 2 kiinankielinen Raamattu
Job 3:2 ranskankielinen Raamattu
Job 3: 2 Ristilainausta
OT Runous:Job 3: 2 Job vastasi: (Jb)