the University of Arkansas System Division of Agriculture ei edistä, tue tai suosittele ”Plant of the Weekissä esiintyviä kasveja.”Kysy paikalliselta Laajennuskonttorilta alueellesi sopivia kasveja.
- ja
- B
- C
- D
- E
- F
- G
- H
- j
- K
- l
- M
- n
- of
- P
- Q
- R
- t
- U
- V
- W
- X
- Z
s
KESÄLUMILATINA: Leucojum aestivum
Lataa korkearesoluutioinen
kuin keskimmäinen lapsi, jotkut kasvit jäävät helposti huomaamatta kasvukauden täydessä syöksyssä. Kesälumikukka (Leucojum aestivum) on yksi näistä myöhäiskauden kukkasipuleista, joka on kaunis ja sitkeä, mutta tulee kevään sipulikaudella niin myöhään, että se jää helposti huomaamatta.
Kesälumikukka on amaryllisten sukuun kuuluva sipulikasvi, ja sellaisena sillä on monia piirteitä narsissien (lehtien, sipulin rakenteen ja koon) ja lumikinosten (Galanthus – Kukkien väri ja kukka-anatomia) kanssa. Sipulit ovat kooltaan ja muodoltaan samanlaisia kuin narsissitkin, ja niistä kuoriutuvat lehdet kasvavat varhain keväällä 12-14 senttimetriä pitkiksi ja puoli senttimetriä leveiksi. Narkissoksen tavoin lumihiutaleen lehdet kuolevat pois juhannukseen mennessä. Sitä pidetään yhtenä peurankestävistä kasveista, koska ne eivät syö lehvästöä.
kukinnot
Lumihiutalekukinnot ilmaantuvat Keski-ja loppukeväästä 14 tuuman pituisille laikuille, jotka tavallisesti ovat sulavasti listautuneina jossakin terävässä kulmassa pystystä. Kuten kaikki jäsenet amaryllis perheen, kukinnot on suljettu yksi tuppi, joka koteloi viidestä seitsemään roikkuvat valkoinen kelloja kuusi samankokoisia segmenttejä, joista jokainen on kallistuu paikalla vihreä. Yksittäisissä kukissa on riippuva sikiäin, joka päättyy pieneen vihreään sikiäimeen, josta työntyy esiin kuusi teippiä. Nuokkuvat kukat ovat noin puolen sentin läpimittaisia.
lumihiutaleilla (Galanthus) valkoiset tepalit ovat myös vihreäkärkisiä, mutta tässä suvussa kolme sisempää jaoketta ovat kooltaan paljon pienempiä kuin kolme ulointa. Alemmat munasarjat (terälehdet kiinnittyvät munasarjan yläosaan tyven sijaan) ja alaperä ovat kaksi keskeistä diagnostista ominaisuutta, jotka erottavat amarylliksen suvusta läheistä sukua olevasta liljojen suvusta.
nimistö
kesälumen latinankielinen nimi on nimisekaannuksen sekamelska. Suvun nimi Leucojum tulee vanhasta kreikkalaisesta nimestä ja tarkoittaa ”valkoista violettia”, jota Thomas Johnson käytti Gerardin kuuluisasta yrttiteoksesta vuonna 1633 julkaistussa painoksessa. Siellä se on nimeltään ” monet kukallinen suuri sipulinvioletti.”Linnaeus, kun hän sata vuotta myöhemmin toi järjestyksen istutukselle, sekoitti asioita hieman käyttäessään hautakirjoitusta ”aestivum”, joka latinaksi tarkoittaa”kesäkukkaa”. Kesän lumihiutale on ehdottomasti kevätkukkiva, mutta se kukkii noin kaksi viikkoa myöhemmin kuin toinen keväällä kukkiva lumihiutale, L. vernum.
mistä kesäflunssa tuli?
kesäheila on kotoperäinen laajalla alueella Länsi-ja Etelä-Euroopassa ja ulottuu Lähi-itään Turkkiin ja Iraniin. Sitä on kasvatettu eurooppalaisissa puutarhoissa ainakin 1500-luvulta lähtien. Sillä ei näytä koskaan olleen lääkinnällistä käyttöä, vaan se kasvatettiin vain puutarhakoristeeksi. Se tuotiin eurooppalaisen asutuksen ensimmäisen aallon aikana uuteen maailmaan ja tunnetaan nykyään kaikissa itäisissä valtioissa, mutta erityisesti Mason Dixon-linjan eteläpuolella. Monet etelän puutarhurit kertovat saaneensa tämän perintökalleuskasvin sipuleita vanhoilta kotipaikoilta, joista heidän isoisoisoisänsä olivat saaneet sen isoisoisoisilta esi-isiltään. Tämä kevään hurmuri on usein helppo sivuuttaa valkoisten kukkiensa vuoksi ja siksi, että se kukkii kevätkukinnan kiireessä.
Miten hoidan kesälumen?
Kesälumilaji on pitkäikäinen hehkulamppu, joka kukoistaa keskivaikeassa varjossa täyteen aurinkoon. Se ei ole erityisen maalaji ja menestyy raskaissa savimaissa, mikä merkitsisi kuolemaa aremmille sipulilajeille. Se olisi istutettu viisi tuumaa syvä, sipulit välein noin 6 tuumaa toisistaan. Se kukkii viisi tai useampia vuosia ilman jakoa, mutta lopulta möhkäleet käyvät liian ahtaiksi kukkimaan hyvin ja vaativat nostamista, kun lehvistö alkaa kuolla alkukesästä. Nykyisin taimitarhakaupassa tarjolla oleva muoto on ”Gravetye Giant”, suurikukkainen valikoima, jonka William Robinson teki vuonna 1924 Gravetyen kartanossa Englannissa kasvavasta materiaalista.
mennessä: Gerald Klingaman, retired
Retired Extension Horticulturist – Ornamentals
Extension News – March 16, 2012