Pyhä Simeon Stylite tai Symeon The Stylite (n.390-2. syyskuuta 459) oli kristitty askeettinen pyhimys, joka saavutti kuuluisuutta yhä tiukempien hartauksien elämästä, joka huipentui 37 vuoden aikana pienelle alustalle pylvään päälle Syyriassa. Vaikka tällainen hurskaus näyttää nykyään täysin käsittämättömältä, niin Simeonin luopumus sopi palvontamalliin, joka oli (suhteellisen) yleinen syyrialaisessa ja egyptiläisessä kristillisyydessä tuohon aikaan. Samoin hänen erityinen elämäntyylinsä poiki lukuisia jäljittelijöitä, mikä johti lyhyeen stylitismin runsauteen hänen kuolemaansa seuranneina vuosisatoina.
Konteksti: asketismi Varhaiskristillisyydessä
Katso myös: Pyhä Antonius, Pyhä Pachomius
Konstantinuksen (ja myöhemmin Theodosius I: n) johtamien kristittyjen vainojen loputtua yksilöiden marttyyrikuolema merkitsi sitä, että kasvava uskonnollinen yhteisö huomasi olevansa vailla erillistä moraalisten esikuvien luokkaa. Perinteen kehittymisen onneksi tämä aukko korjattiin pian uudella uskollisten kristittyjen ryhmällä, joka syntyi Egyptin ja Syyrian ankarilta aavikoilta. He nimittivät itseään ”Kristuksen urheilijoiksi” ja pyrkivät jäljittelemään perustajansa toimia kaikessa. Tämän alkuaikojen liikkeen eri kannattajille oli ominaista kaksi merkittävää tekijää: ensinnäkin sen kannattajat näkivät voimakkaan raamatullisen ennakkotapauksen luopumisestaan, ja toiseksi he (monissa tapauksissa) pitivät itseään marttyyrien seuraajina.
heidän toimintansa raamatullisesta perustasta on huomattava, että Syyrialaisisät tulivat perinteestä, joka korosti henkilökohtaista hengellistä pyrkimystä ja nykyistä köyhyyttä. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumi, jota usein kuvaillaan syyriaksi, kuvailee nälkää ja köyhyyttä välttämättömiksi hengellisille saavutuksille. Lisäksi heidän perinteessään käytettiin tuomaan tekoja keskeisenä tekstinä: asiakirjana, joka kuvaa ”askeettista elämää – – oleellista askelta pelastuksen tiellä.”Egyptiläisille luopioille muutto aavikolle nähtiin myös välttämättömänä jäljittelynä Christille: ”seuraamalla autiomaahan Pyhä Antonius oli astumassa maastoon, jonka Herramme oli jo valinnut ja leimannut erityiseksi paikaksi hengelliselle sodankäynnille.”He korostivat myös Raamatun jakeita, joissa Jeesus puolusti” rukousta, paastoa ja siveyttä.”Vastauksena toiseen kohtaan on korostettava, että asketismi oli vastaus marttyyrikuoleman ”ei enää saavutettavissa olevalle ihanteelle”; lausuntoa, jonka tekee vakuuttavammaksi se, että ”suuri osa askeetiikan yhteydessä käytetyistä termeistä, kuten ’kilpailu’, ’urheilija’ ja niin edelleen, sovellettiin aiemmin marttyyreihin.”
näiden askeettien kirjoitusten tutkiminen osoittaa runsaasti kaksi tosiasiaa: ensinnäkin nämä varhaiset munkit eivät nähneet itseään kategorisesti erilaisina kuin kristittyjen ruumis; ja toiseksi he halusivat antaa oppimis – /elämäntyylinsä muille. Aphrahat, 300-luvun Syyrialainen askeetti, omistaa osan näytöksistään kuvaamaan luostarielämän oikeaa polkua. Vaikka hän tunnustaa selibaatin eettisen ensisijaisuuden—mikä oli tavallista syyrialaisessa perinteessä-hän sanoo avoimesti, että munkin tapauksessa, joka yhä haluaa lihaa, ”olisi parempi, että hän siinä tapauksessa ottaisi (vaimokseen) naisen avoimesti eikä tulisi himon vallattomaksi.”Sellaisenaan hän esittää vaihtoehdon perinteiselle elämäntavalle demonisoimatta täysin niitä, jotka eivät pysty tukahduttamaan tällaisia haluja. Lisäksi hänen asemansa oikeaoppisuus ja vakaumus ilmenee hänen toistuvasta kehotuksestaan jäljitellä Kristusta kaikessa:
kaiken tämän nöyryyden Vapahtajamme osoitti meille itsessään. Nöyrrykäämme siis mekin, rakkaani. Kun Herramme poikkesi luonnostaan, hän käveli luonnossamme. Pysykäämme luonnossamme, että hän tuomiopäivänä saattaa meidät osallisiksi luonnostansa.
tässä kohdassa hän tarjoaa sekä opetusta Kristuksen jäljittelemisen oikeasta tavasta että tällaisen jäljittelyn teologisesta oikeutuksesta. Lopuksi, se, että Aphrahat ei yritä erottaa itseään, tehdään ilmeisimmäksi hänen nöyrä johtopäätös: ”Ja kun olet lukenut tämän kirjeen, nouse ja rukoile henkesi kautta (vannotan sinua), rakkaani, ja muista syntisyyteni rukouksessasi.”Nämä kolme esimerkkiä osoittavat tavan, jolla Afrahat ymmärsi oman hengellisen etsintänsä, suhteensa jumalalliseen ja suhteensa muihin kristittyihin.Pachomiuksen, Koenobiittisen egyptiläisen munkin, kirjeet osoittavat samanlaista huolta. Kun hän yrittää opettaa munkkiveljilleen oikeaa elämäntapaa, hän ehdottaa Kristuksen jatkuvaa muistamista heidän psyykkisten valmistautumisensa avaimeksi.: ”Ahertakoot ne, jotka harjoittavat askeesia, yhä enemmän elintavoissaan, jopa pidättykööt juomasta vettä… sillä hän pyysi vähän vettä ollessaan ristillä, ja hänelle annettiin etikkaa, johon oli sekoitettu sappea.”Lopuksi, moraalisen opetuksen oikeasta tavasta, hän sanoo munkeilleen:” poikani, jäljittele pyhimysten elämää ja harjoita heidän hyveitään.”Kaikissa näissä esimerkeissä aavikon luopiot käyttävät perinteistä käsitystä askeettisesta moraalisesta pyrkimyksestä avaimena kristillisen hyveen ymmärtämiseen. Tämä suuntaus kohti opittavaa ja sovellettavaa moraalia, joka oli yleinen varhaisten askeettikristittyjen keskuudessa, vaikutti massiivisesti maallikoiden hurskauteen.
tänä aikana nämä aavikon askeetit alettiin tunnustaa oikeiksi pyhyyden hankkijoiksi, joiden esimerkki oli puhdas moraaliopetus. Näiltä esimerkeiltä saadun hengellisen kokemuksen voimakkuus synnytti räjähdysmäisen määrän henkilökohtaisia pyhiinvaellusmatkoja heidän erämaapaastoihinsa. Kommentoidessaan kokemustaan Pyhän Antoniuksen vierailusta Egyptin autiomaassa Athanasioksen kerrotaan sanoneen: ”kun katsomme teitä, on kuin katsoisimme Kristusta.”Nykyajan pyhiinvaeltajien kirjoitukset tekevät tämän yhteyden ilmeiseksi. Esimerkiksi Melanian ja Paulan aikakirjat (kaksi maallikkopyhiinvaeltajaa) tekevät selväksi, että ”näille kahdelle naiselle pyhiin ihmisiin tai pyhiin paikkoihin tuijottaminen oli Raamatun tuijottamista.”Näiden askeettisten esikuvien luona käyminen antoi tosiaan uskonnollisille etsijöille elävät ikkunat heidän uskonsa ytimeen:” aavikon pyhimysten kasvojen näkeminen antoi pyhiinvaeltajille mahdollisuuden osallistua Raamatun menneisyyteen ja Raamattuun uusilla tavoilla…. hän antoi pyhiinvaeltajien tulkita ruumiillista ulkomuotoa-palvellakseen raamatullista realismia.”
tässä yhteydessä syntyi Simeon Stylites: praxis-ja antaumuksen ilmapiiri, joka teki hänen askeettisesta ikonisesta elämäntyylistään henkisen ihanteen massoille.
elämäkerta
Simeon syntyi vuonna 389 Sisanissa, Pohjois-syyrialaisessa kylässä. Vaikka nuori Simeon kastettiin ja kasvatettiin kristityssä huonekunnassa, hänen intohimonsa kristillisyyttä kohtaan syttyi vasta, kun hän oli kuullut Autuudentunnustuksia käsittelevän saarnan varhaisteini—ikäisenä-puheen, joka innosti nuorta tulemaan itse ”puhdassydämiseksi”. Pian sen jälkeen (ollessaan noin 16-vuotias) hän luopui isänsä laumojen hoitamisesta päästäkseen luostariin.
vaikka nuorukaisen into uskonnollisen elämän puolesta teki hänet aluksi rakkaaksi eremeettisille veljilleen, ei kestänyt kauaa, kun hänen kiihkeä harrastuksensa askeesia kohtaan alkoi kohottaa kulmakarvoja. Erään kerran hän aloitti Ankaran paastoamisen paaston ajaksi, ja luostarin johtaja kävi hänen luonaan ja jätti hänelle vettä ja leipää. Muutamaa päivää myöhemmin Simeon löydettiin tajuttomana, eikä vesi ja leivät olleet koskemattomia. Kun hänet tuotiin takaisin luostariin, hänen pelastajansa järkyttyivät huomatessaan, että hänen koko keskivartalonsa oli ympäröity palmunvarsien vyöllä, kotitekoisella välineellä, jolla hänen lihaansa nöyryytettiin. Tällöin luostariviranomaiset pyysivät Simeonia poistumaan luostarista väittäen, että hänen ylenmääräiset askeettiset ponnistelunsa olivat ristiriidassa heidän oman hengellisen kurin tyylinsä kanssa.
sen jälkeen kun Simeon oli heitetty pois luostarista, hän seurasi alati lisääntyvän itsensäpaljastumisen tietä, kaikki siinä toivossa, että hän jäljittelisi tarkemmin Kristuksen kärsimyksiä. Ensin hän sulkeutui kolmeksi vuodeksi majaan, jossa hän läpäisi koko paaston syömättä tai juomatta. Edistäen hänen puute, hän myöhemmin otti seisoo pystyssä jatkuvasti niin kauan kuin hänen raajat tukisivat häntä. Jonkin aikaa askeetti myös rajoitti itseään fyysisesti kahliten kehonsa laihan asumuksensa keskellä olevaan tolppaan. Kun Simeon oli suorittanut kolme vuotta vapaaehtoista vankeuttaan, hän etsi kivistä paastoa autiomaasta, jossa hän päätti elää erakkona. Vaikka tämä uusi ympäristö sopi hänen luonteelleen, sinne tunkeutui pian pyhiinvaeltajajoukkoja, jotka pyrkivät kokemaan suoraan autiomaan askeettisen yhä pahamaineisemmat hartaudet:
yksi Simeonin kaltaisen äärimmäisen katumuksen ja mortifikaation elämän miltei väistämättömistä seurauksista oli sen herättämä julkisuus; ajan mittaan oli oleva jatkuva pyhiinvaeltajien ja turistien joukko, jotka olivat tulleet parantaakseen sairaansa, kysyäkseen häneltä neuvoja lähes kaikissa asioissa auringon alla, esittääkseen hänelle murheensa, tai vain vain koskettaakseen pyhää miestä, ja jos mahdollista, saadakseen matkamuiston yhdestä hänen paitansa karvoista tai sellaisesta.
vaikka pyhimys hoitikin näitä hurskaita vieraita, hän huomasi, ettei se jättänyt riittävästi aikaa hänen omille hartauksilleen—asia, joka lopulta sai hänet omaksumaan uuden askeettisen tavan.
tutkittuaan lähiympäristöä Simeon löysi joidenkin muinaisten raunioiden joukosta säilyneen pylvään, joka antoi pyhimykselle inspiraation luoda uudenlainen henkilökohtaisen hurskauden muoto. Tämän löydön jälkeen hän rakensi pylvään yläosaan pienen korokkeen ja määräsi, että hän viettäisi loput päivät sen huipulla. Vaikka ensimmäinen pilari oli vain vähän yli neljä metriä korkea, vierailevat kaivonkatsojat korvasivat sen myöhemmin toisilla, joista sarjan viimeinen oli mammuttimainen rakennelma, joka kohosi 15-20 metrin korkeuteen maasta.
pystysuorasta eristäytymisestään huolimatta on huomattava, ettei Simeon vetäytynyt maailmasta. Itse asiassa juuri tyylitaiturina hän alkoi palvella yleisöä avoimemmin kuin koskaan aikaisemmin, antaa henkilökohtaisia neuvoja pyhiinvaeltajille (jotka nousisivat tikkaita päästäkseen hänen pyhään läsnäoloonsa), saarnasi kokoontuneille joukoille ja saneli kirjeitä kaukaisissa maissa asuville kristityille. Näissä puheissa hän saarnasi usein kirosanoja ja koronkiskontaa vastaan. Hänen saarnansa sisältö keskittyi yleensä raittiuden ja myötätunnon hyveisiin, mikä oli kiehtovaa ja päinvastoin kuin se äärimmäinen säästäväisyys, jota hän itseltään vaati.
Simeonin maine levisi lopulta koko Bysantin valtakuntaan. Elävän legendan kunnioittamiseen kokoontuneiden rahvaanjoukkojen lisäksi pyhimyksen hurskaus sai lopulta huomiota ajallisen ja hengellisen vallan ylemmiltä tahoilta. Esimerkiksi keisari Theodosius ja hänen vaimonsa Eudocia kunnioittivat suuresti pyhimystä ja kuuntelivat hänen neuvojaan, ja keisari Leo kiinnitti kunnioittavaa huomiota kirjeeseen, jonka pyhimys saneli Kalkedonin kirkolliskokouksen hyväksi. Halukkaan Pyhiinvaeltajan avulla Simeonin (joka oli lukutaidoton) sanottiin myös sanelleen kirjeenvaihtoa Pariisin Pyhän Bernadotten kanssa. Simeonista tulikin niin vaikutusvaltainen, että kirkon valtuuskunta lähetettiin vaatimaan häntä laskeutumaan pylväästään merkkinä alistumisesta patriarkaatin valtaan. Kun hän osoitti olevansa halukas suostumaan, pyyntö peruttiin.
lähes neljä vuosikymmentä kestäneen ankaran taistelun jälkeen Simeon kuoli 2. syyskuuta 459. Syyrialaisen Vitan loppupäätelmässä todetaan, että hänen kuolemansa merkitsi miellyttävän läpitunkevaa tuulta:
Simeonin kuumeen kolmantena päivänä hänen pilarinsa ympärille asettui makea ja viilentävä tuuli: ”eivätkä maailman valitut yrtit tai makeat tuoksut pysty vertaamaan tuota tuoksua.”Aitauksessa ihmiset eivät huomanneet sitä, koska he polttivat suitsuketta rukoillen pyhimyksen puolesta. Mutta opetuslapset ymmärsivät, mitä se merkitsi. Makea maku voimistui, kunnes Simeon lopulta kuoli. Kun Simeonin läsnäolosta oli tullut rukouksen täyttymys, se suodattui kaikkialle maailmaan, joka tunsi hänet. Tiet ja kaupungit täyttyivät hänen kuolemansa kunniaksi järjestetyistä kulkueista, väkijoukot kantoivat sytytettyjä kynttilöitä ja polttivat suloisen tuoksuista suitsuketta pyhimyksensä kunniaksi.
pyhimystä kunnioitettiin kuolemansa jälkeen laajoilla hautajaisilla, jonka jälkeen hänen pyhäinjäännöksensä jaettiin Antiokian ja Konstantinopolin katedraalien kesken. Niin hyvässä kuin pahassa Simeonin hurskauden suunnattoman ikoninen muoto innoitti monia jäljittelijöitä, ja seuraavan vuosisadan ajan pylväspyhimykset (styliitit) olivat yleinen näky koko Bysantin Levantissa.
postuumi kunnioitus
hänen kunniakseen pystytetyn laajan rakennuksen rauniot, jotka tunnetaan arabiaksi nimellä Qal Simânissa (”Simeonin kartano”), ovat nähtävissä vielä nykyisinkin nykyisessä Syyriassa. Se sijaitsee noin 30 kilometriä Alepposta luoteeseen ja koostuu neljästä basilikasta, jotka on rakennettu Kahdeksankulmaisesta hovista neljään kardinaalisuuntaan. Hovin keskellä seisoo muinainen, sään hakkaama kivi, jonka arvellaan olevan Simeonin pylvään jäännökset.
vaikka Simeon Stylitesia ei laajalti tunneta lännessä, häntä muistetaan pyhimyksenä koptilais-ortodoksisessa kirkossa, jossa hänen juhlaansa vietetään 29 Pashonia.
huomautukset
- S. P. Brock,” Early Syrian Asceticism”, teoksessa Numen XX (1973): 1-19, 4.
- Brock, 9.
- George Florovsky. Bysantin askeettiset ja hengelliset isät. (Vaduz: Buchervertriebsanstalt, 1978), 18.
- Florovski, 25.
- Brock, 2. Tässä heidän voidaan nähdä noudattavan Klemens aleksandrialaisen hahmottelemaa (uutta) moraalista ihannetta, kun hän väitti, että moraalisessa pohdiskelussa eläminen oli moraalisesti parempi vaihtoehto kuin marttyyrikuoleman tavoittelu: ”näin on myös hänen laita, joka ei välttele vainoa, vaan tarjoutuu uskalluksesta vangittavaksi. Sellainen tulee vainoajan rikokseen rikoskumppaniksi, sikäli kuin hänessä on valheita. Ja jos hän käyttää myös provokaatiota, hän on täysin syyllinen ja haastaa pedon.”Stromata (kirja IV: X), saatavilla verkossa osoitteessa NewAdvent. org. Viitattu 5. maaliskuuta 2008.
- Afrahat, mielenosoitukset (kirja VI: 4), saatavilla verkossa osoitteessa NewAdvent.org. Viitattu 5. maaliskuuta 2008.
- Aphrahat, mielenosoitukset (kirja VI: 10), saatavilla verkossa osoitteessa NewAdvent.org
- Aphrahat, mielenosoitukset (kirja VI: 20), saatavilla verkossa osoitteessa NewAdvent.org
- Pachomius,” Pachomian Instruction 2 ” in Pachomian Koinonia (Vol. 3). 72. Vaikka hän korosti Kristuksen jäljittelemisen pedagogista arvoa, on merkille pantavaa, että hän käytti myös Vanhan testamentin esimerkkejä. Hän esimerkiksi ehdotti, että kannattajat ammentaisivat innoitusta Joosefin kertomuksesta: ”Ammentakaamme siis rohkeutta tästä tietäessämme, että Jumala on meidän kanssamme erämaassa niin kuin hän oli Joosefin kanssa erämaassa. Pitäkäämme … Joosefin tavoin sydämemme puhtaana erämaassa” (”kirje 8,” 72).
- ”Pachomian Instruction 1,” 14.
- Peter Brown. ”Pyhimys esikuvana myöhemmässä antiikissa”, teoksessa Saints and Virtues, (toim. John Hawley). (Berkeley: University of California Press, 1987), 9.
- Brown, 10.
- Georgia Frank. The Memory of the Eyes: Pilgrims to Living Saints in Christian Late Antiquity. (Berkeley: University of California Press, 2000), 169.
- per Brock (13) ja Visser. Tämä päivämäärä ei kuitenkaan ole kiistaton, sillä Thurston esittää syntymävuodekseen laskemista 388, kun taas Harvey ehdottaa hieman aikaisempaa päivämäärää (386).
- Katso: Thurston, Visser (1996), Brock (1973); S. Ashbrook Harvey, ”The Sense of a Stylite: Perspectives on Simeon The Elder. Vigiliae Christianae 42:4 (Joulukuu 1988). 376-394. Syyrialaisen Vitan mukaan hänen kääntymystään esikuvasi myös jumalallinen näky: ”ja muutaman päivän kuluttua siunatulle ilmestyi vieras, kun hän oli lampaiden kanssa. Tämä oli ensimmäinen näky, jonka hän näki. Sillä hän näki, että hänen tykönsä tuli mies, joka seisoi hänen tykönänsä ja jonka vaatteet loistivat niinkuin aurinko ja kasvot niinkuin tulensäteet. Hän piti kädessään kultaista sauvaa, huusi ja nosti hänet ylös. Kun siunattu nosti silmänsä ja näki tämän ihmeellisen tunnusmerkin, hän vapisi ja pelästyi ja lankesi kasvoilleen maahan. Mutta hän ojensi hänelle kätensä, nosti hänet ylös ja sanoi hänelle: ”Älä pelkää, vaan seuraa minua pelotta, sillä minulla on sinulle jotakin sanomista ja Sanomista. (510) Sillä Herra tahtoo, että hänen nimensä kirkastetaan sinun kätesi kautta. Ja sinä olet hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaitten päämies ja johtaja, ja sinun kädelläsi vahvistetaan pyhän seurakunnan lait ja käskyt. Ja monta sinä käännyt erheestä totuuden tuntemiseen. Ja jos sinä palvelet otollisesti, on sinun nimesi oleva suuri pakanain seassa ja maan ääriin asti, ja kuninkaat ja tuomarit tottelevat sinua ja sinun käskyjäsi. Vain kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, ja Olkoon rakkaus sinussa kaikkia ihmisiä kohtaan. Jos sinä näitä noudatat, ei se Ole ensimmäisten eikä viimeisten joukossa, joka ylistää itseään ja tulee yhtä suureksi kuin sinä” (115).
- Thurston; Harvey (1988); S. Ashbrook Harvey, ”Jacob of Serug’ s Homily on Simeon The Stylite” teoksessa Ascetic Behavior in Greco-Roman Antiquity: A Sourcebook, toimittanut V. Wimbush. (Philadelphia: Fortress Press. 1990). Syyrialainen elämä dramatisoi jälleen tämän ajanjakson, mikä viittaa siihen, että Simeon oli veljellisen juonittelun uhri, kun muut munkit olivat kateellisia hänen hengellisistä saavutuksistaan ja joutuivat näin keksimään hänestä valheita (119-120).Viitattu 5. Maaliskuuta 2008.
- tätä ei tule pitää yrityksenä vähätellä pyhimyksen saavutusta, mutta on huomattava, että sapattia ei lasketa Paastopäiviin, jolloin paastoavat saisivat syödä joka seitsemäs päivä.
- jos joku ajattelisi, että hän oli niskoitteleva ollessaan tekemisissä kirkon viranomaisten kanssa, on tärkeää huomata, että hän luopui ketjusta, kun Antiokian piispa kysyi häneltä asiasta (Visser (1996)).
- Brock, 14.
- Brock (1973); Harvey (1988); Harvey (1990).
- olettaen pyhimyksen motiiveista Margaret Visser esittää, että ”koko hänen liikkumattomuutensa ydin oli Simeonin mielessä paitsi vakaus myös vertikaalisuus. Hän valitsi taivaan, kielsi itseltään vaeltamisen, häiriötekijän, horisontaalisen ” (1996).
- Brock (1973) (KS.erityisesti 14-15); Harvey (1988); Harvey (1990).
- on kuitenkin huomattava, että näiden kirjeiden laatija on kiistanalainen aihe ja että Chalcedonin tapauksessa on olemassa kaksi yhteensopimatonta tekstikokonaisuutta (toinen tukee neuvostoa ja toinen vastustaa). Katso Brock, 16 ff 49.
- Thurston; Brock (1973); Harvey (1990).
- Harvey (1988), 386.
- Katso Syriagatesta erinomainen yleiskuva kirkon ulkoasusta ja rakentamisesta. Katso myös: Julian Obermannin ”a Composite Inscription from the Church of St. Simeon The Stylite”, Journal of Near Eastern Studies 5 (1) (tammikuu 1946): 73-82.
tämä kirjoitus sisältää tekstiä public-domain Catholic Encyclopedia-tietosanakirjasta vuodelta 1913.
- Brock, S. P. ” Early Syrian Asceticism.”Numen XX (1973): 1-19.
- Brown, Pietari. ”Pyhimys esikuvana myöhemmässä antiikissa”, teoksessa Saints and Virtues, (toim. John Hawley). Berkeley: University of California Press, 1987. ISBN 0520059840
- Florovski, Yrjö. Bysantin askeettiset ja hengelliset isät. Vaduz: Buchervertriebsanstalt, 1978. ISBN 3905238101.
- Frank, Georgia. The Memory of the Eyes: Pilgrims to Living Saints in Christian Late Antiquity. Berkeley: University of California Press, 2000. ISBN 0520222059.
- Harvey, S. Ashbrook. ”The Sense of a Stylite: Perspectives on Simeon The Elder. Vigiliae Christianae 42:4 (Joulukuu 1988). 376-394.
- Harvey, S. Ashbrook. ”Jacob of Serug’ s Homily on Simeon The Stylite” teoksessa askeettinen käyttäytyminen teoksessa Greco-Roman Antiquity: A Sourcebook, toimittanut V. Wimbush. Philadelphia: Fortress Press, 1990. 1-15.
- ” pyhän elämä Simeon Stylites: käännös syyrialaisesta tekstistä Bedjanin teoksessa Acta Martyrum et Sanctorum.”Kääntänyt Frederick Lent. Journal of the American Oriental Society 35 (1915). Saatavilla verkossa osoitteessa tertullian.org
- Obermann, Julian. ”Komposiitti piirtokirjoitus kirkosta St. Simeon Stylite,” Journal of Near Eastern Studies 5 (1) (tammikuu 1946): 73-82
- Pyhä Pachomius. Pachomian Koinonia, Vol. 3. Kalamazoo, MI: Sisterssiläisiä julkaisuja, 1982. ISBN 0879078472.
- Thurston, Herbert. ”Simeon Stylites vanhempi” katolisessa tietosanakirjassa. Viitattu 22. Elokuuta 2007.
- Torrey, Charles C. ” The Letters of Simeon The Stylite.”Journal of the American Oriental Society 20 (1899): 253-276. Saatavilla verkossa osoitteessa tertullian.org
- Visser, Margareeta. ”Hän kaivoi syvemmältä ja päätyi korkealle.”Compass 14(2) (1996).Viitattu 5. Maaliskuuta 2008.
kaikki linkit haettu 4. marraskuuta 2019.
- Saint Simeon Stylites, by George Lamb
lopputekstit
New World Encyclopedia kirjoittajat ja toimittajat kirjoittivat ja täydensivät Wikipedian artikkelia New World Encyclopedia-standardien mukaisesti. Tämä artikkeli noudattaa Creative Commons CC-by-sa 3.0-lisenssin (CC-by-sa) ehtoja, joita voidaan käyttää ja levittää asianmukaisesti. Tämä lisenssi voi viitata sekä New World Encyclopedia-avustajiin että Wikimedia Foundationin epäitsekkäisiin vapaaehtoisiin avustajiin. Voit mainita tämän artikkelin klikkaa tästä luettelo hyväksyttävistä vedoten muodoissa.Wikipedialaisten aikaisempien osuuksien historia on tutkijoiden käytettävissä täällä:
- Simeon Stylites history
the history of this article since it was imported to New World Encyclopedia:
- historia ”Simeon Stylites”
Huomautus: yksittäisiä kuvia, jotka on erikseen lisensoitu, voidaan käyttää joillakin rajoituksilla.