ylikersantti Tim Chambers tunteja kestäneen tervehdyksensä aikana Rolling Thunder 2013, Washington, DC. Kuva: Jennifer Berry, World History Group.
ensimmäinen yllätys keskusteltaessa Yhdysvaltain merijalkaväen veteraanin ylikersantti Tim Chambersin kanssa on se, kuinka pehmeäpuheinen hän on. Hän tuli tunnetuksi maailman kuin tervehtivä Marine seisoo huomiota tuntikausia aikana Rolling Thunder tapahtuma järjestetään joka kevät Washington, DC, joka kunnioittaa veteraaneja ja herättää tietoisuutta POW/MIA kysymyksiä. Tervehdyksen pitäminen kolme tai neljä tuntia seistessä betonin päällä merellisessä puvussaan blues on vaativaa sanoa, että vähiten uuvuttava olisi tarkempi termi. Yhtenä vuonna hän teki sen murtuneella ranteella, ja nyt hän tekee tämän teon veteraanien kunniaksi selässään olevasta sairaudesta huolimatta.
hän on kova, kyllä, mutta kun hän puhuu, hänen äänensä on pehmeä, hänen huumorintajunsa tulee nopeasti ilmeiseksi, ja hän puhuu sillä vakavuudella, mitä voi odottaa papilta, rabbilta tai muulta hengelliseltä johtajalta, jonka mukaan amerikkalaisten on unohdettava erimielisyytensä ja pidettävä huolta toisistaan.
vuonna 2012 Roger Vance, World History Groupin päätoimittaja haastatteli kersantti Chambersia ja kirjoitti HistoryNet-sivustolla saman vuoden huhtikuussa julkaistun teoksen ”Saga Of The Saluting Marine”. Rolling Thunder XXVII: n lähestyessä nopeasti (23.-26. toukokuuta, Memorial Day weekend, 2014), ajattelimme saavuttavamme tervehtivän merijalkaväen. Hän keskusteli Historynetin vanhemman toimittajan Gerald D. Swickin kanssa 22.huhtikuuta.
Rolling Thunder, ride for Freedom on Washington DC: ssä vuosittain järjestettävä tapahtuma, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kaikista sodista puuttuneista sotavangeista ja tuoda niistä täysi vastuu. Sen järjestää Rolling Thunder, Inc., voittoa tavoittelematon järjestö. Vieraile heidän verkkosivuillaan ja Facebook-sivulla saadaksesi lisätietoja. Klikkaa tästä lukeaksesi Vietnam-lehden haastattelun, jossa on mukana yksi Rolling Thunderin perustajista, Walt Sides.
HistoryNet: ensinnäkin, kerro meille hieman Tim Chambersista, ei vain Tervehtivästä merijalkaväestä, vaan siitä kuka olet, millaisessa ympäristössä kasvoit, millaisissa asioissa tykkäät tehdä.
Tim Chambers: vartuin Oregonissa, vanhimpana kuudesta lapsesta. Äidillä oli vaikeuksia löytää sielunkumppaniaan. Isäni oli merijalkaväessä Vietnamissa.hänellä oli paljon ongelmia. John Chambers tuli elämääni juuri kun olin aloittamassa peruskoulua. Hän oli kiltti meille.; hän ei hakannut äitiäni. Otin hänen nimensä kunnioituksesta, kun menin lukioon.
Tim Chambers Silverton Silver Fox-maskottina hgh: n kouluaikoinaan. Klikkaa suuremmaksi.
lukiojoukkueemme oli Silverton Silver Foxes. Olin lukion maskotti, hopeakettu. Kaikki tunsivat minut kettuna. Ihmiset näkivät äitini, eivätkä kysyneet Timin vointia, vaan ketun vointia.
olin aina motivoitunut, aina innostunut, ja se siirtyi merijalkaväkeen. Joskus uudessa yksikössä meni aikaa, että ihmiset tajusivat, ettei se ollut show, vaan se, kuka minä olen. Olen kai aina ollut eräänlainen maskotti koko elämäni ajan. Taidan olla Rolling Thunderin maskotti.
tykkään auttaa ihmisiä. En kestä nähdä ihmisten kaivavan roskiksista syötävää. Täällä Oceansidessa käy paljon nuoria ihmisiä, koska on lämmintä, ja minua loukkaa nähdä heidän kaivavan roskia. Yritän auttaa heitä. En halua tulla tuomituksi, en tuomitse heitä. Ihmisten auttaminen on ollut koko elämäni.
Rolling Thunderissa tekemäni tervehdyksen takia olen ollut koko maassa. Se on antanut minulle monia mahdollisuuksia tehdä asioita muille ihmisille, ja olen kiitollinen Rolling Thunderin ihmisille siitä.
HN: kertoisitko pari esimerkkiä?
TC: äiti soitti minulle kerran ja sanoi poikansa, Somaliassa palvelleen merijalkaväen veteraanin, tavanneen minut Las Crucesissa . Hän kertoi, että hänet oli murhattu. Minulla ei ollut varaa lentolippuihin hautajaispalveluihin, ja tiesin, ettei autoni selviäisi, joten vuokrasin Moottoripyörän New Yorkin Mykestä San Diegon Harley Davidsonista, joka palveli Ilmavalvojana Vietnamissa johtaen ilmaiskuja armeijan 101.Maahanlaskudivisioonalle ja ajoi 700 mailia. En ollut ennen ajanut yli 80 kilometriä pyörällä. Ajelen, mutta minulla ei ole pyörää—haluaisin sellaisen, mutta minulla ei ole. joka tapauksessa, ajoin tällä pyörällä 700 mailia. Onneksi on Vakionopeudensäädin ja Bob Seger.
pääsin kaupunkiin, puin kravatin ja kävelin kirkkoon, jossa hautajaiset pidettiin. Tapasin äidin ensimmäistä kertaa-hän tunnisti minut videoilta. Jumalanpalvelusten jälkeen menin Stellan kanssa hänen luokseen, nukuin muutaman tunnin ja ajoin sitten takaisin kotiin, 1 400 kilometrin edestakaisen matkan.
toinen kerta, kuulin kaveri Albuquerquessa ilmavoimien veteraani, 48-vuotias, joka oli hänen bucket list ajaa hänen moottoripyörä Rolling Thunder ohi Tervuting merijalkaväen, mutta hän oli sairastunut vaiheessa 4 syöpä ja ei aio pystyä siihen. Niinpä matkustin perheeni kanssa San Diegosta Albuquerqueen ja yllätin hänet tervehdyksellä.
Rolling Thunder, ride for Freedom XXVII järjestetään 23. -26. toukokuuta 2014 Washington DC: ssä. Klikkaa suuremmaksi.
minun ei tarvitse olla aktiivinen velvollisuus vaikuttaakseni. Uskon, että voimme kaikki vaikuttaa, ja meidän täytyy, tuoda maamme takaisin keskustaan.
HN: olit lähellä Pentagonia 9/11 ja ryntäsit sinne auttamaan. Voisitko puhua hieman kokemuksistasi sinä päivänä?
TC: olin tapaamisessa Vääpelini kanssa juuri Pentagonin kukkulalla. Näin koneen lentävän ylitsemme, ja 10 sekunnin kuluttua tunsin törmäyksen. Maa järisi. En tiennyt, mitä New Yorkissa oli tapahtunut, joten olin täysin tietämätön.
menimme mäkeä alas ja odotimme, kunnes se oli raivattu turvalliseksi, jotta voisimme mennä etsimään eloonjääneitä. Jopa päiväsaikaan sisällä oli pilkkopimeää. Olin siellä kolme päivää.
en tajunnut, että armeija hallitsee Pentagonia. He halusivat meidän lähtevän, mutta me merijalkaväki pidimme pintamme. Majuri Dan Pantaleo, kirjan 4 Days at the Pentagon kirjoittaja, pyysi lupaa jäädä ja sanoi varmistavansa, että meidät löydetään. Pelastusoperaatioita on siis jatkettava.
kolmen päivän kuluttua menin kotiin nukkumaan. Ennen sisälle menoa jouduin riisumaan valkoisen suojapuvun ja vaatteeni ja peseytymään ulkona. Seuraavana aamuna nousin ylös, ja kun menin ulos, näin, että joku oli laittanut lipun seipääseen maastoon varusteideni viereen. Tunsin oloni raskaaksi, mutta se kohotti mielialaani.; se merkitsi minulle paljon.
se ainakin osittain innosti minua lähtemään auttamaan uhrien omaisia. Menin sinne, missä heitä majoitettiin, ja he laittoivat minut päiväkodin johtoon. Minulla oli kaikki lapset matelemassa, ja he kaikki halusivat merijalkaväkeen.
(hän sai laivaston kunniamitalin toimistaan Pentagonissa.)
HN: How Did You Came to performing your first salute at Rolling Thunder, in 2002?
TC: Olin mukana Korean Sodan Muistokomitean 50-vuotisjuhlassa, joten edellisenä vuonna olin Korean Sodan muistomerkillä Washingtonissa kolme päivää, pukeutuneena Korean sotaan ja valistaen ihmisiä Korean sodasta, kaikista siihen osallistuneista maista, mistä siinä oli kyse. Oli kuuma ja kostea—laihduin 10 kiloa tuon anorakin alla-ja paahtoin ihmisiä kuohuvalla omenasiiderillä heidän kävellessään ohi.
seuraavana vuonna, 2002, päätin, että menen pukeutuneena bluesiin. Meinasin kiertää, kätellä ja sanoa veteraaneille ” Kiitos.”Sitten näin kaikki nämä eläinlääkärit, jotka ajoivat ohi moottoripyörillä. Piipahdin ulos ja aloin tervehtiä.
niitä vain tuli. Ajattelin, että miten minä tämän teen? En voi vain lopettaa. Osa motoristeista alkoi pysähtyä kyyneleet silmissä, kun he kulkivat ohitseni. Tunsin koskettavani heitä-jollain tavalla annoin heille tervetulotoivotuksen kotiin, jota he eivät olleet saaneet, kun he palasivat sodasta. Ajattelin: ”Vau, minun on oltava täällä ensi vuonna.”
olen käynyt nyt ympäri maata tervehtimässä merijalkaväkeä. Ihmiset ovat itkeneet ja sanoneet: ”Kiitos, Tim. Kukaan ei ole sanonut, että tein hyvää työtä. Pudotin pommeja tuhansien metrien päästä, ja kotiin päästyäni minulle kerrottiin vain, kuinka olin tappanut paljon viattomia ihmisiä.”On paljon unohdettuja sankareita (sodissa), joita ei koskaan kunnolla tunnistettu.
HN: Aiotko olla Rolling Thunderissa tänäkin vuonna?
TC:onko minulla mielestäsi optio?
HN: mitä toivot inspiroivasi ihmisissä tätä uuvuttavaa tervehdystä tehdessäsi—ei vain veteraaneja ja heidän perheitään, vaan kaikkia, jotka näkevät sinut?
TC: myötätunto. Kunnioittaa. Maalaisjärki.
kaatuneelle isälleen triubtea maksava poika liittyy tervehtivän merisotilaan (S / Sgt Tim Chambers) seuraan Rolling Thunder: ride for Freedom-tapahtumassa.
teen jotain, mitä meidän kansakuntana olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Olemme menettäneet kunnioituksen ja maalaisjärjen kansakuntana. Meidän pitää auttaa toisiamme ja hyväksyä toisemme. Haluan yhdistää amerikkalaiset, katsoivatpa he mitä verkkoa tahansa.
amerikkalaisten on hyväksyttävä riski vapauksissaan. Siitä pidän Rolling Thunderin motoristeissa. Pyöräilijät ottavat riskin ajaessaan. Me kaikki käytämme vapauksiamme valintojen tekemiseen, ja meidän on kannettava vastuu näistä valinnoista. Sinun on kannettava vastuu omista teoistasi. Olen tehnyt virheitä. En syytä isääni enkä sitä, että äitini oli väkivaltaisessa suhteessa. Valintani, virheeni, vastuuni.
HN: Sairastuit vuonna 2005 leikkauksen jälkeen vakavaan bakteeritulehdukseen, joka valtasi selkälihaksesi ja sojottaa edelleen ajoittain. Onko sinulla suunnitelmia sen varalle, mitä voisit tehdä Rolling Thunderissa, jos saavuttaisit sen pisteen, että kehosi ei yksinkertaisesti anna sinun seistä asennossa tuntikausia?
TC: en ole ajatellut niin pitkälle eteenpäin, luulisin. Mitä luulet sotilaan ajattelevan? He luulevat, ettei sitä päivää tule. Olen vain siunattu, että olen täällä ja minulla on kaikki raajani. Moni ystäväni ei.
jos en koskaan pystyisi siihen, en tuntisi oloani hyväksi. Ehkä en halua edes ajatella sitä. On surullista ajatella, että minussa on jotain vikaa, joka tarkoittaisi, etten voisi tehdä edes jotain yksinkertaista. Pettäisin monet ihmiset.
HN: Kiitos, että puhuit kanssamme, kersantti Chambers. Haluatko lisätä jotain loppupuheenvuoroon?
TC: tulen ulos kirjan kanssa. Siitä tulee kahvipöydän kuvakirja. Jotkut upeat valokuvaajat ovat lahjoittaneet sitä varten kuvansa Tervehtivästä merijalkaväen sotilaasta. Se kertoo, miksi tein tervehdyksen, mitä se merkitsee ihmisille ja miksi on tärkeää välittää toisistamme. Toivon, että se saavuttaa korkeamman tietoisuuden tason ja kuroo umpeen kuilun amerikkalaisten välillä.
lisätietoja saa Saluting Marine-sivustolta ja Leave No Warrior Behind-sivustolta.