(Ramachandran, 2004)
aloitetaan tästä kuuluisasta kokeesta, jonka ovat tehneet neurotieteilijä V. S. Ramachandran ja Edward Hubbard (Ramachandran and Hubbard, 2001). He kysyivät American college undergraduates ja Tamil puhujia Intiassa ” mikä näistä muodoista on bouba ja mikä on kiki?”Mitä mieltä olet?
valitsitko oikean ”boubaksi ”ja vasemman”Kikiksi”? Vaistosi oli oikeassa. 95% – 98% koehenkilöistä vastasi samalla tavalla kuin sinä juuri teit (Ramachandran and Hubbard, 2001). Toinen tutkijaryhmä testasi vastaavaa kysymystä taaperoille. Havainto oli, että assosiaatiot ”kiki” rosoisiin muotoihin ja ”bouba” pyöristettyihin muotoihin olivat johdonmukaisia jo ennen kielen kehitystä (Maurer et al., 2006). Nämä tulokset viittasivat siihen, että riippumatta siitä, olivatko koehenkilöt eri äidinkieliä puhuvia tai hyvin pieniä lapsia, ihmiset pystyivät aina tekemään tämän assosiaation.
Ramachandran ja Hubbard päättelivät, että visuaalisen muodon terävän muodon vuoksi koehenkilöt pyrkivät kartoittamaan nimen ”kiki” vasemmalle hahmolle, ja pyöristetyn kuuloäänen vuoksi koehenkilöt pyrkivät kartoittamaan nimen ”bouba” oikealle hahmolle (Ramachandran and Hubbard, 2001). Toiset tutkijat ovat esittäneet, että ehkä tämä vaikutus tapahtui, koska kun sanot ”bouba”, suu tekee pyöreämmän muodon, kun taas Kun sanot ”kiki”, suu tekee kulmikkaamman muodon (D ’ Onofrio, 2014). On myös ehdotettu, että tämä Bouba-Kiki-efekti (BK-efekti) voisi tapahtua samankaltaisten kognitiivisten mekanismien kautta kuin synestesian taustalla (Ramachandran ja Hubbard, 2001), ilmiö, jossa joku koki aistimuksen tietyssä modaliteetissa (esimerkiksi kuulo), kun eri modaliteetti stimuloitiin (esimerkiksi tietyn värin näkeminen). Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että jotta BK-efekti tapahtuisi, aivoissa tapahtui jonkinlainen muotojen ja äänen integraatio (Spence and Deroy, 2013).
kaikki nämä selitykset olivat järkeviä, eikö? Mutta opittuani kaikki BK vaikutus tohtori O ’ Toole luokassa, olin edelleen utelias siitä, miten ja missä nämä integraatioprosessit tapahtui aivoissani, kun valitsin ”bouba” oikeaan lukuun ja ”kiki” vasempaan lukuun. Kaksi neurotieteilijää Sorbonnen yliopistosta Pariisista julkaisi tutkimuksensa funktionaalisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla (Peiffer-Smadja and Cohen, 2019).
näillä tutkijoilla oli mielessään kaksi kysymystä. Kysymys nro 1: tapahtuiko tämä muotojen ja äänten integrointi automaattisella vai hallitulla tasolla? Toisin sanoen, osoittaisivatko osallistujat BK-efektin, vaikka audiovisuaalista yhteensopivuutta ei vaadittaisi yksiselitteisesti? Kysymys #2: tapahtuiko tämä integraatio aistien corticesissä tai supramodaalisilla alueilla (aivojen alueilla, joilla on abstrakteja toimintoja useammalle aistinsyöttötyypille)?
ensimmäisen kysymyksen testaamiseksi tutkijat suunnittelivat tehtävän nimeltä implisiittinen Assosiaatiotesti (IAT). Taustalla on juju, että vastausten oletetaan olevan nopeampia ja tarkempia, kun käsitteet liittyvät vahvasti toisiinsa. Tällöin ennustamme, että vastaus on nopeampi ja tarkempi aina, kun ”kiki” – äänet paritettiin piikikkäillä muodoilla (congruent block) kuin aina, kun ”kiki” – äänet paritettiin pyöristetyillä muodoilla (incongruent block).
jokaisessa kokeessa osallistujille esitettiin samanaikaisesti valenimi ja muoto. Tehtävään osallistuneita pyydettiin päättämään, sisältääkö pseudoword äänteen ” o ”vai”i”. Sitten piti päättää, onko muoto pyöreä vai piikikäs. Odotetusti vastaukset olivat nopeampia ja tarkempia yhtenäisissä lohkoissa kuin ristiriitaisissa lohkoissa. Tämä kokeilu oli nokkela käänne perinteiseen ” BK ” – kokeeseen. Tässä osallistujilta ei koskaan erikseen kysytty muotojen ja äänien yhteensovittamisesta. Silti Bouba-kiki sound-shape-assosiaatiolla oli vaikutusta heidän käyttäytymiseensä silloinkin, kun sillä ei ollut merkitystä tehtävän kannalta. BK-efektin pysyvyys tässäkin tilanteessa viittasi siihen, että se saattoi tulla ainakin osittain ärsykkeiden käsittelyn automaattisista havaintovaiheista, jotka erotettiin huomio-ja tehtävävaikutuksista. Ensimmäinen mysteeri ratkesi.
seuraavaksi tekijät etsivät fMRI: n avulla, mitkä aivoalueet aktivoituivat, kun koehenkilöt suorittivat implisiittisiä BK: ta vastaavia tehtäviä. Osallistujia pyydettiin yksinkertaisesti kiinnittämään huomiota sekä näkö-että kuuloärsykkeisiin, kun joskus parit olivat keskenään samanlaisia (bouba-pyöreä) ja joskus parit olivat epäsopivia (bouba-piikkinen). He havaitsivat, että cross-modal matching vaikutti aktivaatioita sekä kuulo-ja visuaalinen aistien cortices. Lisäksi he havaitsivat etuotsalohkon aivokuoren aktivoituvan enemmän epäsovinnaisiin ärsykkeisiin kuin vastaaviin ärsykkeisiin. Yhdessä, kun parit olivat matching, näköaivokuori (jossa visuaalista informaatiota käsitellään Aivot) ja kuuloaivokuori (jossa auditiivinen informaatio käsitellään aivot) osoitti enemmän aktivaatiota. Päinvastoin, kun parit olivat epäsuhtaisia, etuotsalohkon aivokuori aktivoitui enemmän.
(Neuro4Kidz, 2018)
etuotsalohko on otsalohkon etuosa, ja se on yhdistetty kognitiivisen käyttäytymisen suunnitteluun, persoonallisuuden ilmaisuun, päätöksentekoon ja sosiaaliseen käyttäytymiseen (Yang and Raine, 2009).
(Broda-Bahm, 2013)
mitä voimme päätellä näistä havainnoista? Tulokset osoittivat, että BK-täsmäytyksellä oli vaikutusta aistinkäsittelyn alkuvaiheisiin, kun taas yhteensopimattomuudella oli vaikutusta supramodaalisen käsittelyn myöhempiin vaiheisiin. Jatkotutkimuksena kirjoittajat olettivat, että crossmodal BK-efekti ehkä moduloi prefrontaalisen aivokuoren toimeenpanoprosesseja (prosesseja, jotka ovat välttämättömiä käyttäytymisen kognitiiviselle säätelylle).
on muistettava, että näitä päätelmiä on pidettävä alustavina päätelminä. Yleinen ongelma fMRI tutkimuksessa on, että rakenne aktiivinen tehtävä ei tarkoita, että se on kriittinen tehtävän. Joten ainoa varma johtopäätös, jonka voimme tehdä tutkimuksesta, on, että prefrontaalinen aktivaatio liittyy osaan BK-efektin integraatioprosesseista. Tieteellisessä kirjallisuudessa ei tällä hetkellä ymmärretä hyvin eri liikennemuotojen yhdistämiseen liittyviä mekanismeja (Peiffer-Smadja and Cohen, 2019). Olemme satojen vuosien ajan tutkineet, miten aivomme käsittelevät aistitietoa. Ja tämä BK-efekti tarjoaa meille ehkä nyt ainutlaatuisen ikkunan tarkastella, miten aivomme yhdistävät kaiken tämän aistitiedon ja luovat yhtenäisen kuvan siitä, miten hahmotamme ympärillämme olevaa maailmaa.
Broda-Bahm, K. (2013, 8. Kieltäkää luoti (Dioistanne). Retrieved from Persuasive Litigator: https://www.persuasivelitigator.com/2013/04/ban-the-bullet-from-your-slides.html
Neuro4Kidz . (2018, 2. kesäkuuta). Kokoa Etuotsalohko ylös. Noudettu Mediumilta: https://medium.com/@rohanpoosala/build-that-prefrontal-lobe-up-c72434186dfd
D ’ Onofrio A (2014) foneettinen Detail and Dimensionality in Sound-shape Correspondences: Refining the Bouba-Kiki Paradigm. 57:367-393.
Maurer D, Pathman T, Mondloch CJ (2006) The shape of boubas: sound–shape correspondences in taapers and adults. 9:316-322.
Peiffer-Smadja N, Cohen L (2019) Bouba-kiki-ilmiön aivopohjat. NeuroImage 186: 679-689.
Ramachandran V, Hubbard E (2001) synestesia—a Window Into Perception, Thought and Language.
Ramachandran VS (2004) a brief tour of human consciousness: from impostor poodles to purple numbers. New York, New York, Yhdysvallat: Pi Press, Pearson Technology Groupin julkaisija.