molemmat lempinimet tulivat suosituiksi 1500-luvulla. Yhteen aikaan molemmat määritelmät olivat synonyymejä, mutta kysymys kuuluu, mistä nämä termit ovat peräisin? Löytääkseen sen on matkustettava ajassa taaksepäin.
”kappelit”, jotka olivat korkkikenkiä, jotka oli vuorattu päältä silkillä tai sametilla-joskus nahalla – joita aateliset tai korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat naiset käyttivät. Mukaan Joan Corominas, johtava katalaani sanakirjantekijä, kirjailija kriittisen etymologinen sanakirja Kastilian ja Hispanic, nimi syntyi Espanjassa neljästoista luvulla onomatopoeic ääni ”chap, chap”, koska se oli hyvin meluisa jalkineet-heillä oli ohut puinen levy yksin -.
tämäntyyppisiä jalkineita valmistivat suurelta osin Jerez de la Fronteran ja Valencian käsityöläiset.
kirjallisuudessa
Miguel de Cervantes mainitsee teoksessaan nerokas hidalgo Don Quijote La Manchasta ”Chapín de la Reinan”, veron, joka kerättiin kuninkaallisten häiden kulujen kattamiseksi. Don Quijote väittää sen ja sanoo: ”Mitä ritari-hairahtunut maksettu rinta (vero), alcabala, Chapin kuningattaren, valuutta forera, portazgo minun vene?”
”chapín de la reina”oli”vapaaehtoinen julkinen kokoelma”. Lisäksi eniten lahjoituksia antoivat guatemalalaiset, joten he saivat lempinimen. Pérez de Antón mainitsee vakavan ja vitsailevan välillä, että ”on vaikea uskoa, että 1600-luvulla” chapínin ”nimi annettiin” vapaaehtoiskokoelmalle”, ja vähemmän, että guatemalalaiset lahjoittivat vapaaehtoisesti”.
nuo chaponit, Kyllä-ja kuten on jo aiemmin sanottu-olivat muodikkaita 1500-ja 1500-lukujen varakkaan naisluokan keskuudessa. Kenkien korkeuden vuoksi naiset melkein hyppäsivät niistä, kun he ottivat ne pois, kuten Lope de Vega kuvaili la prudente venganzassa: ”Meni naimisiin herrasmiesystäväni kanssa, jolla oli hyvä maku, ja ensimmäisenä iltana, jona hymeneoa oli määrä juhlia, hän näki vaimonsa pääsevän pois niin korkeista kappeleista ja olevan niin alhainen, että hänestä näytti siltä, että häntä oli petetty puoleen käypään hintaan.”
puukengät olivat niin korkeat, että myös historioitsija López de Gomarra, in the General History of the Indies, viittasi niihin ja vertasi alkuperäiskansojen ja espanjalaisten arvoa: ”he eivät ole täällä intiaaninaisten alla, mutta koska he eivät tuo mukanaan span tai span ja puolitoistakenkäisiä puukenkiä, koska he kengissäkin näyttävät tytöiltä”. Jänneväli oli 22 senttiä.
noina keskiajan aikoina mikä tahansa saattoi tuntua pöyristyttävältä, eivätkä puukengät jää taakse: he kiinnittivät huomiota sen ylellisyyteen ja vilskkeeseen, niin paljon, että Fray Hernando de Talavera kirjoitti omituisen tutkielman pukeutumisen, kulumisen ja syömisen ylenpalttisuudesta, joka on vuodelta 1477, ja se tuo kuolemansynnin puukenkien käyttöön, koska he syyllistyvät ”ylpeyden ja valheellisuuden syntiin”, koska naiset ”Jumala oli tehnyt kooltaan pienemmiksi kuin miehet.”
silti naiset pukivat ne eivätkä välittäneet niiden kalleudesta. ”Niin paljon puoliksi harjakattoisia, niin paljon chaponeja, isäni ilman hattua tai sukkia”, sanotaan eräässä Asturiassa ilmestyneessä suositussa laulussa, joka viittaa uhraukseen, jonka isä joutui ostamaan nuo kengät vaimolleen tai tyttärilleen.
siirtomaa – aikana Santiago de Guatemalan espanjalaiset ja Kreolinaiset-joilla oli korkea sosiaalinen ja taloudellinen asema-käyttivät kappeleita, kuten Espanjassa asuvassa hierarkiassa oli tapana.
Chapín, guatemalalaiset
ennen kuin heitä kutsuttiin ”Chapetóniksi” Amerikkaan muuttaneille espanjalaisille; tämä sana tulee Joan Corominasin mukaan sanasta ”chapín”.
Francisco Pérez de Antón osoittaa, että itse asiassa ”chapín” ja ”chapetón” saattoivat olla sukua toisilleen ”ei ainoastaan foneettisen läheisyytensä vuoksi, vaan myös siksi, että Guatemalassa kappeleita käyttäneet olivat chapetoneja”, hän selittää.
tämä voi olla avain siihen, miksi Guatemalan ”chapin”; se jää kuitenkin katsomaan muuhun kirjallisuuteen sekä ratkaisemaan ”gachupinesin”mysteerin.
halventavista synonyymeistä
Gachupín tai cachupín tuli paikoin halventava ja pilkkaava lempinimi espanjalaisia kohtaan. Tämä termi, joka on peräisin Espanjasta, yleistyi Meksikossa ja Keski-Amerikassa kuudestoista ja seitsemästoista vuosisadat.
johtolanka sen juureen on myös Don Quijotessa, kun nerokas herrasmies kohtaa kaksi näennäisen arvoista ritaria, joille hän kertoo ylevästä sukujuurestaan ja rakastettunsa Doña Dulcinea del Toboson jaloista sukunimistä. Yksi miehistä vastasi: ”vaikka minun sukuni kuuluu Laredon kakupiineihin (…), En uskalla verrata sitä Toboso La Mancha”.
tuo lainaus oli täynnä ironiaa, sillä Laredon kakupiinit kerskuivat olevansa korkeaa sukua, vaikka eivät olleetkaan. Näin” Cervantes pilkkasi ihmisiä, jotka käyttivät sukunimeä ’pitkä'”, sanoo Pérez de Antón. Se oli kuin sanoisi ” Laredon ylimieliset.”
Niinpä espanjalaiset itse kutsuivat maanmiehiään ”gachupineiksi”, jos nämä olivat rikastuneet Amerikassa ja palanneet maahansa antaen ilmauksia paremmuudesta.
lempinimi ulottui näihin maihin, eikä ollut outoa, että Guatemalassa myös espanjalaisia kutsuttiin sillä tavalla, koska heillä oli eniten rahaa.
tähän mennessä chapines, chapetones ja gachupines tai kakupines olivat synonyymejä, eikä ollut mukavaa, että ketään kutsuttiin sillä nimellä.
identiteetin merkki
ulkomailta tulleeseen aristokraattiin sovelletuista lempinimistä, miten sanoista ”chapines” ja ”gachupines”tuli antonimos? Miksi” chapínista ” tuli enemmistön nimi?
Pérez de Antón käyttää ilmiön selittämiseen siirtomaa-ajan Keski-Amerikan poliittista ja taloudellista historiaa: tuohon aikaan Guatemalan Kapteenikenraali valvoi valtakunnan kaikkien maakuntien kauppaa, joten tuotteita Espanjaan haluavien oli hyväksyttävä Guatemalan kauppiaiden ehdot. Tätä kutsutaan taloustieteessä monopsoniaksi (kysyntämonopoli).
tämän vuoksi ”muut provinssit paheksuivat chapinesin, gachupinesin tai chapetonesin (joka tarkoitti samaa) Guatemalasta käsin harjoittamaa keskusjohtoista ja autoritaarista valtaa”, sanoo Pérez de Antón. Yleisimmin käytetty lempinimi oli kuitenkin” chapines”, jotka olivat”The lords of Guatemala”.
itsenäistymisen jälkeen muut provinssit pelkäsivät, että ennen mahdollista Keski-Amerikan unionia Guatemala jatkaisi kaupallista valvontaa, ja se oli yksi syy siihen, että varsinkin 1800-luvun alussa oltiin jonkin verran etäällä.
”tällä tavoin muut tasavallat viittasivat edelleen guatemalalaisiin kappeleina halventavaan sävyyn”, kirjailija selittää.
kreolit omaksuivat ylpeinä termin ”chapín” —joka heijasteli tietyllä tavalla heidän sukujuuriaan ja yhteiskuntaluokkaansa. Samaan aikaan monet espanjalaiset palasivat kotimaahansa ja heitä kutsuttiin edelleen ”gachupineiksi”, aina pilkkaavaan sävyyn. Näin kahdesta sanasta tuli Antonyymejä.
ajan myötä ”chapín”lakkasi olemasta aristokraattien etuoikeutettu viittaus, ja nyt, Pérez de Antón huomauttaa, lempinimi”on jokaisen guatemalalaisen ylpeys”.
hahmo Juan Chapín
vuoden 1871 liberaalin vallankumouksen voiton jälkeen kirjailija José Milla y Vidaurre lähtee maanpakoon, matkustaa läpi Yhdysvaltojen. UU. ja Euroopassa.
palaa Maahan vuonna 1874. Vuonna 1875 hän julkaisi kolme osaa ”Un viaje al otro mundo pasando por otras partes”, jossa esiintyy hahmo nimeltä Juan Chapín: ironinen, iloinen, välillä naiivi ja välillä kiero, jolla hän edustaa pääkaupungin asukkaan tapaa olla.
Milla kirjoitti: ”En ole koskaan kyennyt osoittamaan, mikä on antanut syyn nimetä guatemalalaisia tämän artikkelin pääkuvana olevalla nimellä (”El Chapín”), enkä myöskään pääse siihen analogiaan, joka voi olla olemassa tasavaltamme pääkaupungissa syntyneen henkilön ja ’sellaisen chanclon välillä, jota vain naiset käyttävät ja joka eroaa tavallisesta chanclosta siinä, että sen sijaan, että siinä olisi puun sijasta korkki vuorattu cordovanilla’; määritelmä, jonka Akatemian sanakirja antaa chapínin äänestä”.
kuitenkin José Millan romaanissa sanaan samastetaan ensimmäistä kertaa tietty omituisuus.
