kun erittelemme Raamatun henkilöiden nimiä Heprealaiskirjeessä, voimme ymmärtää asioita, joita ei voida nähdä käännöksissä. Esimerkiksi kertomus Jaakobista, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä ” Israel.”
Jaakobin hepreankielinen nimi (Jakov) oli sukua sanalle ”kantapää” (Akev). Muistatko, kun Eesau-vauva syntyi, kätilö ei voinut uskoa sitä: hänen veljensä piteli Eesauta kantapäästään haluttomana päästämään häntä. Nähdessään pojan tarttuvan veljeään kantapäästä Rebekka ja Iisak kutsuivat häntä Jaakoviksi (Jaakob).
Jaakobin syntymä määritteli hänen elämänsä, kunnes hän törmäsi toiseen tärkeämpään tapahtumaan – henkilökohtaiseen kohtaamiseen hyvin erikoisen sanansaattajan kanssa. Hänet tunnetaan Raamatussa Jehovan enkelinä (1. Moos. 32).
aivan kuten syntymässään, nyt myös Jaakob takertui tiukasti johonkuhun toiseen. Tällä kertaa ei vanhimmalle veljelleen, vaan itse Jehovan enkelille.
Jaakob vaati, että hän saisi vihdoin jotain, mitä hänellä ei ollut lapsena – voimakkaan siunauksen, jota hän niin suuresti arvosti ja kiihkeästi toivoi. Kun Herran enkeli näki Jaakobin itsepintaisuuden ja äärimmäisen sitoumuksen, hän suostui hänen pyyntöönsä ja siunasi häntä.
osoittaakseen, että Jacobin elämässä tapahtui todellinen muutos. Jehovan enkeli antoi Jaakobille uuden täydellisen nimen-Yesrael (Israel). Avain tämän ymmärtämiseen on kätketty näihin nimiin, joiden merkitys on alun perin hepreaksi.
sana Israel on sukua Raamatun heprean verbille leSRot, joka hepreaksi tarkoittaa pyrkimystä vaikuttaa tässä yhteydessä itse Jumalaan (Moos.32: 30). Tämä tapahtuma oli maailmanhistoriassa niin tärkeä, että aAbrahamista, Iisakista ja Jaakobista polveutuva kansa nimettiin tämän nimenomaisen kohtaamisen mukaan. Nämä jälkeläiset tullaan aina tuntemaan Israelin kansana, kansana, joka taistelee Jumalan kanssa.